KAIKKI PAITSI IHANA ON TURHAA
Vähän aikaa sitten Tiia Rantanen kirjoitti siitä, kuinka hän kirjoittamisen ammattilaisena toivoisi voivansa käyttää jotakin muuta sanaa kuin ihana, mutta ei pysty, koska juuri ihana on se olennaisin sana. Samaistun probleemaan. Käytän puheessani ihanaa niin paljon, että entiset poikaystäväni ovat ärsyyntyneet ja moittineet minua: ei kaikki nyt vaan voi olla aina ihanaa. Ei tietenkään voi, eikä olekaan. Jos olisi, eihän meillä olisi ihanalle muuta termiä kuin normaali. Siksipä silloin, kun joku on oikein ihanaa, haluan sanoa sen ääneen. Tällaista elämänprojektia voidaan pitää feikkinä tai tekopirteänä, mutta oikeasti se on valinta, jolla ohjaan omaa huomiotani kaikkeen siihen, mikä on hyvin.
En ole quote-ihminen, mutta jos joku lainaus minuun iskee, niin se on tämä Jack Gilbertin: To make injustice the only measure of our attention is to praise the devil – mikäli huomioimme elämässä ainoastaan huonot, väärät, epäonnistuneet ja epäoikeudenmukaiset asiat, juhlimme paholaisen työtä.
Siksi on tärkeää puhua ihanista asioista ääneen. Jotta elämämme olisi muutakin, kuin lamaa, sairautta, sodanpelkoa, työväsymystä, lainanlyhennyksiä, riitaa puolison kanssa ja homehtuneita kasviksia jääkaapissa. Ja sitä inhottavaa liejua, mitä kerääntyy sähköhammasharjan pohjaan.
Tuleepas sun ruoanlaitosta ihana tuoksu
En malta odottaa, mitä keksit tähän työprojektiin
Oot tosi hyvä rantautumaan veneellä
Kukaan ei osaa järjestää jääkaappia kuten sinä
Näyttääpäs täällä ihanalta
Kiitos kyydistä
Teit haaveesi eteen paljon töitä ja onnistuit
Ihanaa asua Suomessa
Ihanaa nähdä kuinka innoissasi oot sun uudesta harrastuksesta
Olet todella hyvä äiti
Elämämme on ikävä kyllä sellaista, että huonot asiat eivät katoa. Mutta hyvät asiat voivat kadota
…etenkin, jos ne unohtaa kokonaan huomata.
Päivän haaste:
Sano ääneen, muiden ihmisten kuullen, tänään 5 positiivista kommenttia. Ihana ilma / vedit palaverin tosi hyvin / klementiinit on nyt tosi hyviä / mitä ikinä. Jos uskallat, tee kommenteista henkilökohtaisia, ja katso, kuinka vastaanottajien silmät syttyvät ilosta.
Kuva: Museovirasto
