Ajan järjestäminen silkkaa ajattelua varten on samaan aikaan kenties suurinta luksusta ja kaikille mahdollista.

Tehän olette sellaisia kylpyläihmisiä, tokaisi eräs läheiseni, kun puhelimme heidän Viron matkastaan. Tulin määritelmästä räikeän onnelliseksi, koska kylpyläihmisyys on unelmaminäni ytimessä.

Koska olen aikuinen, enää ei ole mahdollisuutta jättää asioita tekemättä koska ei huvita, eikä sitä oikeastaan saa edes ääneen sanoa, että ei yh-tään hu-vi-ta. On tehtävä jatkuvasti pieniä, hyviä valintoja. Koska muuten vittusaatana edestäänhän sen taas löytää.

Viekää aktiiviset elämänne ja aurinkoiset päivänne muualle. Täällä tavoitellaan makuuhaavoja, ei vatsalihaksia.

Kun ei tiedä mistä kirjoittaa, kannattaa kuulemma kirjoittaa siitä mikä on totta. Ja tällä kertaa totta on se, että hävettää aivan perkeleesti.

Miten senkin selittäisi analyyttiseltä kuulostaen, että sinun, pienen tulevaisuuden lapsoseni t-paidassa lukee TPS pelkästään sen takia, että äitisi pelkäsi eroavansa lukiopoikaystävästä, jos sen perässä ei muuta Turkuun?

Se, mikä voi näyttää ulospäin rohkealta, on oikeasti sarja minimaalisia tavallisia tekoja.

Mummomme (tai Julia Thurén) on opettanut meille ettei pidä ostaa mitään turhaa paskaa. Se on hyvä tunnuslause, mutta samalla hirveä, koska nimenomaan turhan paskan ostaminen on ihaninta.